Muurlan Opiston työnohjaajakoulutuksen Inhimillistä työelämää huomennakin -seminaarissa pohdittiin tulevaisuuden työelämää. Millaisia tulevaisuuden työelämän trendejä on nähtävissä? Miten työtä tulevaisuudessa tehdään? Mikä on (työn)ohjauksen rooli? Ja ennen kaikkea, miten säilyttää inhimillinen ote?
Päivän aikana kuulimme asiantuntijoita sekä pohdimme teemaa yhdessä toiminnallisin menetelmin learning cafe -tyyppisessä työskentelyssä sekä narratiivisen ryhmätyöskentelyn kautta. Monien oivallusten lomasta nostin kolme seikkaa tulevaisuuden työelämästä, jotka eivät ainakaan tule vähenemään.
1. Merkitys
”Uusliberalismin tilalle tulee tahto olla mukana hyvässä”, esitti asiantuntijapuheenvuorossaan työnohjaaja-prosessikonsultti Leena Jokinen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. On havaittu, kokemus merkityksellisen työn teosta voimistuu. Halutaan tehdä työtä, jolla on oikeasti vaikutusta johonkin, merkitystä jollekin. ”Työ on itsessään arvonluonnin prosessi ja sitä tehdään itselle ja yhteisölle, ei toiseudelle” Leena Jokinen kiteytti. Työltä halutaan enemmän, kuin vain pelkkä toimeentulo. Tästä kertoo sekin esimerkki, että Yhdysvalloissa nuoret hakeutuvat jo enemmän julkisen puolen töihin, jossa työtä tehdään yhteiskunnan ja sen asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi.
2. Vuorovaikutus
Seminaarissa asintuntijapuheenvuoroissa vuorovaikutuksen merkityksen nostivat sekä työnohjaaja Terhi Lavonen että työnohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja, koodarinörtti Aki Salmi. Organisaatiorakenteet tulevat madaltumaan tulevaisuudessa. Tähän vaikuttaa muun muassa työn silppuuntuminen; toimeentulo tulee koostumaan monista tahoista ja monille eri työnantajille. ”Tämän hetken nuorilla tulee olemaan 17 eri työpaikkaa viidellä eri alalla”, selkeytti Leena Jokinen. Osaaminen laajenee, mutta samalla pinnallistuu. Puhutaan myös tiimiorganisaatioista, jotka muokkautuvat kulloisenkin tarpeen ja tilanteen mukaan; ne eivät ole sellaisessa mielessä pysyviä, jollaiseksi perinteiset organisaatiot yleensä miellämme. Tällöin verkostojen ja vuorovaikutuksen rooli vahvistuu. Toisaalta vuorovaikutuksen merkityksen korostaminen ei ole niinkään uusi tulevaisuuden työn erityispiirre, vaan kyse on yksinkertaisemmillaan jo lapsena opittujen käytöstapojen noudattamisesta ja toisen huomioon ottamisesta. Ja ihan vaan siitä, että kun malttaa hetkeksi sulkea oman suunsa, saattaa keskustelukumppanin suusta kuulla täydentäviä, nerokkaita ja oivaltavia mielipiteitä. Yhdessä onnistuminen ei ole toiselta pois.
3. Keinoäly
Keinoälyä ja robotiikkaa on vaikea sivuuttaa pohtiessa tulevaisuuden työtä. Oikeastaan keinoäly on vahvasti mukana arjessamme jo tällä hetkellä. Esimerkiksi itseohjautuvia autoja testataan jo liikenteessä. ”Kaikki mikä voidaan digitalisoida, tullaan digitalisoimaan”, olen kuullut sanottavan. Digitalisointi automatisoi työprosesseja ja voi tuoda ajansäästöjä. Esimerkiksi tilastoinnissa ihmiseltä saattaa mennä aikaa tuntikausia, mutta keinoäly suorittaisi työn sekunneissa virheittä. Keinoälyn yleistyminen muuttaa työntekoa myös siten, että ”monilla aloilla työkaveri on yhä useammin tulevaisuudessa keinoälyllä toimiva robotti”, kuten Leena Jokinenkin huomautti. Keinoäly voi avustaa ja hoitaa rutiininomaiset, aikaa vievät työt, jolloin ihmiselle jää aikaa luovaan, kehittävään ja tulkintoja vaativaan työhön. Pohdimme seminaarissa myös sitä, että robotiikka myös inhimillistää työntekoa; kun teollistumisen myötä syntyi ”tehdastyö” ja ihmisten välinen kanssakäyminen väheni, robotiikka sen sijaan vapauttaa ihmiset inhimillisen työn pariin, kun ”tehdastyön” voi valjastaa keinoälyn tehtäväksi.
Niin keinoälyn yleistyminen kuin muutkin tulevaisuuden trendit herättävät monia kysymyksiä ja pohdittavaa. Tärkeää on myös muistaa, että ”tulevaisuuden työelämä” ei tarkoita muutosta siten, että kun se on ”saavutettu”, muutos on tehty ja tilanne stabiloituu, vaan muutos on prosessi, joka ei koskaan lopu. Eikä tahti varmasti tule hidastumaan. Välillä ihan hengästyttää. Miten sitten pysyä vauhdissa mukana? Esimerkiksi työnohjaus on hyvä paikka, jossa voi hetkeksi pysähtyä ja reflektoida omaa osaamistaan ja omia tunteita suhteessa koko työelämään. Esimerkiksi koherenssin tunteen säilyttämisestä (työ)elämässä voi saada apua työnohjauksessa. Työnohjaus sopii yksilölle, tiimille tai koko työyhteisölle. Ja koska me ihmiset olemme rakentamassa tulevaisuuden työelämää, meidän vastuullamme on myös se, että inhimilliset kohtaamiset tulevaisuudessa säilyvät.
Teksti: Nella Laaksonen