Matka luovuuden ja kasvun äärelle
Ekspressiivisen taideterapian opinnot Muurlan Opistossa tarjoavat kahden vuoden mittaisen matkan kohti taideterapiaohjaajan pätevyyttä. Koulutuksen ytimessä on oma luova prosessi: yhteys taiteidenväliseen työskentelyyn syvenee ja oma kasvu saa uusia ulottuvuuksia. Opinnot eivät edellytä aiempaa kokemusta taiteen aloilta – riittää uteliaisuus ja halu tutkia luovuutta.
Ensimmäisenä opiskeluvuonna painopiste on monitaiteellisuudessa ja oman kasvuprosessin tutkimisessa. Eri taiteiden ilmaisumuotoihin, kuten kuvataiteeseen, liikkeeseen ja tanssiin, valokuvaan, draamaan ja musiikkiin, tutustutaan kokemuksellisesti. Toisena vuonna syvennytään teoriaan ja ohjausharjoitteluun, jolloin oma taidetyöskentely kulkee rinnalla ja tukee matkaa kohti ohjaajuutta.
Koulutus tarjoaa välineitä sekä henkilökohtaiseen että ammatilliseen kasvuun. Taiteidenvälisyys, luovan ilmaisun voima ja ihmisen muuntumisen mahdollisuudet nousevat esiin opinnoissa, jotka avaavat uusia näkökulmia niin omaan elämään kuin työssä tarvittavaan vuorovaikutukseen ja voimavarojen vahvistamiseen.
Ekspressiivisen taideterapian 2. vuosikurssin opiskelija Johanna Holm kertoo ajatuksiaan ekspressiivinen taideterapia koulutuksesta ja millaisia mahdollisuuksia se on tuonut mukanaan hänen elämään.
Mikä sai sinut hakeutumaan juuri ekspressiivisen taideterapian opintoihin Muurlan Opistolle?
Olen sairaanhoitaja ja ollut myös luova koko ikäni. Koronavuonna alkaneet selkäsärkyni paljastuivat hermovaivaksi, joka jonkin verran vaikuttaa fyysiseen työskentelyyn. Vaihdoin hoitajan työnkuvaani hiukan kevyempään rooliin ja samalla aloin pohtia mitä todella kaipaan ja mitä todella haluaisin tehdä. Opiskelin työn ohella visualistiksi ja tekstiilisuunnittelijaksi, mutta tuntui, että polkuun kuuluu vielä jotain. Olin joskus aiemminkin miettinyt taideterapiaohjaajan koulutusta ja sitten somesta tuli sattumalta eteeni Muurlan opiston mainos. Tuntui, että no nyt tätä opiskelupaikkaa pitää kyllä hakea. Hakemuksesta seurasi kutsu puhelinhaastatteluun ja Suvin kanssa juttelimme sopisiko ekspressiivinen taideterapiaohjaajan koulutus minulle vai olisiko esimerkiksi ratkaisukeskeisen ohjaajan tutkinto parempi. Puhelun ja sen aikana saamani informaation myötä varmistui, että haluan juuri tähän koulutukseen.
Olen sisimmältäni vahvasti hoitajahenkinen ja empaatikko. Kun tähän vielä lisätään oma luovuuteni ja visualistinkin koulutus, niin saadaan aikaan melko hyvä yhdistelmä ja valmiudet taideterapiaohjaajan työhön. Koen, että näin pystyn hyödyntämään kaiken osaamiseni.
Miten opiskelu on tähän mennessä vastannut odotuksiasi & millainen opintopolku sinulla on ollut Muurlan Opistolla?
Opiskelut ovat vastanneet annettua etukäteistietoa ja odotuksianikin. Tosin kaikki on ollut vielä monipuolisempaa, mitä olin kuvitellut ja siten olen kyllä saanut enemmän kuin odotin. Oli tiedossa, että ensimmäisenä vuonna painottuminen on itse tehtävissä luovissa harjoituksissa ja mukana on jonkin verran teoriaa ja että toisena vuonna korostuu teorian osuus. Olen tosi paljon tykännyt, kun toisena vuonna on ollut lisää teoriaa ja tuntuu, että on päässyt syventymään moniin asioihin. Tämä kaikki yhdessä antaa tietenkin yhä paremmat valmiudet omaankin ohjaajuuteen.
Opintopolkuni on ollut sanalla sanoen aktiivinen. Tiesin alusta saakka, että haluan ja tavoitteena on käydä ensimmäinen ja toinen vuosikurssi peräkkäin ilman katkoa ja näin saavuttaa taideterapiaohjaajan tutkinto. Ilokseni toiselle vuosikurssille ilmottautui riittävästi henkilöitä, joten se toteutui ensimmäisen vuoden perään. Olen pyrkinyt tekemään etätehtäviä mahdollisimman paljon ajallaan, jotta tehtäviä ei kasaantuisi. Lähinnä luemme artikkeleita ja kirjoitamme niistä pohtivia esseitä, välillä on muitakin tehtäviä. Omaan ohjaajuuteen ja sen harjoitteluun tahdoin heittäytyä heti toisen opintovuoden alussa ja näin teinkin Suvin tukemana.
Millainen on tyypillinen lähiviikonloppu & millaisten harjoitusten/taiteen muotojen parissa työskentelette?
Ekspressiivinen luova ilmaisu tarkoittaa poikkitaiteellista eli monen työskentelytavan avulla tapahtuvaa ilmaisua ja harjoittelua. Harjoitteluissa on liikettä, tanssia, musiikin ja äänten käyttöä, kirjoittamista, kollaasityöskentelyä, hiilipiirustelua, maalaamista, savimuotoilua, valokuvien käyttöä, draaman elementtejä.
Läsnäoloharjoituksen avulla laskeudumme tilaan ja keskitymme omaan itseemme. Yleensä teemme mieltä ja kehoa virittelevän harjoituksen esimerkiksi liikkumisen ja musiikin avulla ja siitä jatkamme päätyöskentelyyn maalaamisella. Virittelyharjoitukset vaihtelevat ja päätyöskentelynä on usein maalaaminen, mutta vaikka kollaasin tekeminenkin voi olla päätehtävä.
Lähiviikonlopun molemmat päivät alkavat ja päättyvät läsnäolemisella, aloituksissa hieman pidemmin. Kerromme lyhyesti kuulumiset ja jos jokin askarruttaa mieltä. Lauantaina keskustelemme erilaisista taideterapiaan liittyvistä teoriaosuuksista ja saamme vinkkejä Suvilta. Teemme erilaisia virittelyharjoituksia aamupäivällä ja iltapäivä on varattu päätyöskentelylle. Sunnuntaina läsnäoloharjoituksen ja kuulumiskierroksen kautta siirrymme suunnittelemaan omien lauantaisten teosten esilletuomista eli presentaatiota. Ajatuksena on, että oma prosessi on tärkeä ja arvokas ja tämä tuodaan esille muillekin presentaatioiden avulla. Tämän myötä kukin saa itselleen merkityksellisyyden tunteen. Presentaatioihin voi omien töiden lisäksi liittää musiikkia, kirjoittaa runon, melkein mitä vain. Sunnuntai-iltapäivisin on teoriaosuutta ja jotain luovaa harjoittelua.
Millainen ryhmä & opettaja?
Ryhmä on mukava kyllä melkein sama kuin ensimmäisenä vuonna. Kolme jäi pois ensimmäisen vuosikurssin ryhmästä ja tilalle tuli kaksi uutta henkilöä. Nämä kaksi pääsivät heti mukaan ryhmähenkeen ja heihinkin on ollut helppoa tutustua. Ryhmä on ehdottomasti persoonallisia tyyppejä täynnä, kukin saa olla sellainen kuin onkin ja kukin tuo oman henkilökohtaisen panoksensa ryhmään. Ryhmä koostuu kommunikoivista ja hersyvistä henkilöistä, ryhmähenki on erittäin avoin ja aktiivinen.
Opettajasta olen pitänyt kovin siitä puhelusta lähtien, jossa hän haastatteli kurssille pääsystäni. Suvista tuli saman tien luottavainen, ystävällinen ja ammattitaitoinen vaikutelma. Hän kertoi tarkkaan mistä opinnot koostuvat, jotta haastateltava henkilö saa mielikuvaa, että sopiiko koulutus hänelle. Suvi on avoin, empaattinen, kannustava. Hän on aina valmis kertomaan ja pohtimaan jotain teoriaosuutta lisää jos joku näin tahtoo. Suvi luotsaa ja rohkaisee ihanalla ja rauhallisella tavalla ryhmän henkilöt erilaisiin luoviin harjoituksiin. Hän osallistuu itsekin useisiin harjoituksiin, harjoituksiin, joissa vaikka liikutaan tietyllä tavalla, ja näin antaa hyvää esimerkkiä heittäytymisestä. Suvilta henkilökohtaisesti saamani tuki ja kannustus omaan ohjaajuuteeni on ollut todella merkityksellistä.
Toisena opiskeluvuonna painottuvat teoria ja ohjausharjoittelu – millaisia taitoja tai valmiuksia olet saanut työtä tai omaa elämää varten koulutuksen aikana?
En voi muuta sanoa kuin että koen saaneeni aivan mahtavat eväät! Käsitän nyt entistä paremmin, että ensimäisenä vuonna tehdyt lukuisat luovat harjoitukset ovat rakentaneet pohjaa sille, että pystyisin mahdollisimman hyvin ja itsevarmasti ohjaamaan itse henkilöitä näihin harjoituksiin. Raameja tähän ovat antaneet myös luetut artikkelit ja pohtivat esseet sekä kaikki Suvin kertoma teoria. Tietenkin myös Suvilta saatu henkilökohtainen tuki ja palautteet omista harjoituksista ja esseistä.
Ensimmäinen pienryhmäni koostui parista ystävästä keille suunnittelin luovan iltapäivän, jossa alkuvirittelyssä oli liikkumista ja savimuotoilua ja päätyöskentelyä kollaasin tekoa. Kerroin myös teoriaa. Kokemus oli ihana ja koskettava, opettavainenkin. Tämän jälkeen olen reippaasti heittäytynyt ohjaajan roolin ja markkinoinut itseäni somessa. On ollut muutama kolmen kerran pienryhmä ja yksi viiden kerran ryhmä. Olen myös useamman kerran pitänyt luovaa työhyvinvointia eli tyhyä. Mahtavin kokemus oli tällaisten iltapäivien vetäminen Salon kotihoidon kahdelle tiimille! Iloa ja luovaa irroittelua. Jatkossakin haluan tarjota luovia tyhyhetkiä.
Olen pitänyt myös muutaman Paint&wine-illan ja niitä on tulossa lisääkin. Matkaan siis tarvikkeiden ja viinipullon kera ihmisten koteihin, joissa pidetään esimerkiksi ystäväporukalle Kupliva luovuus-teemainen illanvietto. Alun läsnäolohetken ja valittujen virittelyharjoituksien kautta heittäydytään mielikuvituksen maailmaan ja maalataan isolle paperille tai esimerkiksi bamburuukku. Ruukun maalaus onkin ollut usein toiveena tyhyissä ja maalausilloissa. Maalausilloissa kippistellään omalle luovuudelle lasillisella kuohuvaa ja ollaan rennolla fiiliksellä työskentelyissä.
Koen, että teen sellaista mitä todella haluan ja saatu palaute on ollut hurjan hyvää. Tuntuu, että olen jotenkin solahtanut ohjaajan rooliin ja hoitajan tausta ja empatiani vaikuttavat tähän melko paljon. On ihanaa ja minulle todella tärkeää, että ohjausharjoittelujen jälkeen olen nyt saanut tehdä tätä yhtenä palkkatyönäni enkä vaihtaisi tätä mihinkään.
Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee hakeutumista tähän koulutukseen ja kenelle suosittelisit tätä koulutuskokonaisuutta?
Sanoisin vain että go for it! Elämä on liian lyhyt jossitteluihin. Jos monenlainen luovuus tuntuu kutsuvan ja sitä samaa haluaisi tuoda muillekin niin tämä on silloin sopiva matka. Ja tältä matkalta voi saada niin paljon enemmän kuin ajattelikaan.
Tutustu Johannan työhön ja kursseihin IG @ilonedesign
Kuvat: Johanna Holm
Kun haluat hypätä mukaan taiteen maailmaan; Ekspressiivisen taideterapian 1. vuosikurssin seuraava koulutus alkaa marraskuussa 2025 (29.11.2025-14.6.2026). Tutustu koulutuksen sisältöön ja päivämääriin ja hae mukaan viimeistään 9.11.2025 mennessä.